Kolme tarinaa

Kuten taannoin lupasin, kerron tänään hieman lisää Mbilessä haastattelemieni keskiafrikkalaisten nuorten ja yhden vanhemman rouvan kokemuksista ja ajatuksista liittyen heidän työhönsä Planilla ja elämäänsä pakolaisleirillä. Plan on palkannut keskiafrikkalaisten pakolaisten keskuudesta sekä nuoria että vanhoja naisia ja miehiä järjestämään ohjelmaa alle kouluikäisille niin kutsutuissa lapsiystävällisissä tiloissa, joita Plan on rakentanut viidelle pakolaisleirille Mbile mukaan lukien. Osa haastatteluista jää vielä julkaisematta, koska loput niistä ovat fulaniksi enkä ole saanut tulkkiani Alia käsiini viime aikoina. Seuraavassa Emmanuelin, Aboubakarin ja Alanan tarinat.

Nuoret vetämässä ohjelmaa lapsille Planin rakentamassa lapsiystävällisessä tilassa.

Emmanuel kertoo tarinansa:

Nimeni on Emmanuel, tulin Keski-Afrikan tasavallasta ollakseni täällä Kamerunissa, mutta meillä ei ole helppoa koska olemme pelänneet ja käyneet läpi paljon ennen kuin pääsimme tänne asti. Me olemme menettäneet paljon, myös kotimme. Kaikki on mennyttä. Olemme kuitenkin pysyneet terveinä mikä on hyvä asia. Saavuimme aluksi Kentzouun, josta YK:n pakolaisjärjestö toi meidät tänne Mbileen, kiitos heille siitä.

Millainen vaikutus Planin projektilla on ollut elämääsi Mbilessä?

Voin nähdä yhden selvän muutoksen; aikaisemmin minulla oli tapana ajatella paljon kaikkea tapahtunutta. Planin koulutuksien jälkeen olen kuitenkin alkanut  tyhjentämään mieltäni niistä ajatuksista jotka painavat sydäntäni. Olen ollut Planin työntekijänä nyt noin kuukauden ajan.

Minkälaista koulutusta olet saanut Planilta?

Eräs nainen piti meille koulutuksen kuinka selvitä siitä kaikesta mitä olemme kokeneet. Tämän koulutuksen jälkeen aloimme pyrkiä tyhjentämään mielemme niistä asioista joita olemme kantaneet sisällämme. Esimerkiksi minä menetin paljon asioita. Omistin ison apteekin kotimaassani mutta menetin sen. Mutta yritän nykyään pyyhkiä tämän mielestäni. Kun leikin lasten kanssa täällä ja laulatan heitä, unohdan mitä olen kokenut. Se on muuttanut elämäni.

Onko jotain mitä vielä toivoisit Planin tekevän?

Jos on jotakin mitä Plan voisi vielä tehdä, niin olisi hienoa jos meillä olisi tällainen tila myös vanhemmille ihmisille mitä meillä on nyt lapsille. Siten myös aikuiset pääsisivät käsittelemään kokemiaan asioita niinkuin me teemme lasten kanssa tällä hetkellä lapsiystävällisissä tiloissa.




Emmanuel (keltaisessa paidassa) kollegansa Miriamin ja lasten kanssa.

Aboubakar kertoo tarinansa:

Nimeni on Aboubakar, olen pakolainen. Olen tullut Keski-Afrikan tasavallasta.

Miten päädyit tänne Kameruniin?

Keski-Afrikan tasavallassa asuin aluksi pääkaupungissa, jossa opiskelin yliopistossa. Minulla oli kuitenkin taloudellisia vaikeuksia ja jouduin luopumaan opinnoistani. Palasin Berberatiin jossa työskentelin rakennustyömaalla nimeltä ”arabialainen rakennustyömaa”. Työskentelin siellä lähes vuoden ja sitten perustin rakennustyömaan setäni kanssa. Olimme kaikki yhdessä. Täysin varoittamatta, yhtenä tavallisena iltana kun olin muiden kanssa rakennustyömaalla meitä kohtaan hyökättiin. Olin setäni kanssa kun lukuisat hyökkääjät tulivat ja kävivät hänen kimppuunsa. Menetin molemmat setäni. Ensin hyökkääjät saivat toisen. Hän kuoli välittömästi paikan päällä. Toisen he vangitsivat. Minä pakenin puskiin ja suuntasin kohti Gari-Gomboa. Minulla oli vaikeuksia koska en ollut tuonut mukanani mitään, olin jättänyt kaiken. Moottoripyöräni, rahani, aivan kaiken. Gari-Gombosta löysin joitain ystäviäni joiden kanssa aloin etsiä töitä. Työllä ei kuitenkaan tullut toimeen ja kun äitini saapui myös Gari-Gomboon ja kehotti meitä lähtemään, jatkoimme matkaa yhdessä Kentzouun. Kentzousta meidät siirrettiin tänne Mbileen.

Mitä tulee työhösi Planilla, miten se on sujunut ja mitä ajattelet siitä?

Planin aktiviteetit ovat olleet hyviä koska kun tulen tänne ja leikin lasten kanssa, unohdan sen mitä olen joutunut kokemaan. Syvällä sisimmässäni se pysyy mutta nykyään en enää pelkää.

Millaista koulutusta olet saanut Planilta?

Meidät on koulutettu monista asioista, ensimmäiseksi lastensuojelusta. Meille on näytetty kuinka työskennellä lasten kanssa, kuinka ohjata heitä. Olemme oppineet kuinka tunnistaa lapsi joka on traumatisoitunut tai kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Meille on myös opetettu kuinka antaa ensiapua henkilölle joka on joutunut onnettomuuteen.

Oletko sitä mieltä että on vielä jotain mitä Plan voisi tehdä?

Plan on tehnyt hyväksemme paljon. Itse unelmoin opintojen jatkamisesta. En tiedä voisiko Plan tehdä jotakin minun kaltaisteni hyväksi.

Mitä pidät työstäsi lasten kanssa, onko se helppoa vai kohtaatko vaikeuksia?

Lasten kanssa ei ole aina helppoa mutta selvidymme aina. Nämä lapset eivät vielä ymmärrä kaikkea mutta jonain päivänä he tulevat ymmärtämään.Vaikeuksia on välillä mutta ei liikaa. Lapset jotka ovat vakavasti traumatisoituneet ovat asia erikseen, heidät ohjaamme CARE Internationalin luo. Olen tavannut heitä kolme ja ohjannut kaikki CARE:n luo. Yksi heistä, eräs tyttö käy vielä täällä (lapsiystävällisessä tilassa), aiemmin hän oli likainen mutta näyttää paremmalta nykyään.




Aboubakar.

Alana kertoo tarinansa:

Minun nimeni on Alana ja olen tullut tänne Keski-Afrikan tasavallasta. Meille tapahtui siellä paljon asioita. Tulin tänne Berberatin ja Gari-Gombon kautta. Keski-Afrikan tasavallassa he veivät aviomieheni. Mieheni veljeltä he viilsivät kurkun auki silmieni edessä. En pystynyt kuitenkaan jättämään kotiani, koin kaiken tämän. Toisella kerralla he veivät taas yhden ja viilsivät tämänkin kurkun. Sitten oma poikani tapettiin fyysistä voimaa käyttäen. Silloin päätin lähteä. Kun saavuimme Gari-Gomboon en pystynyt olemaan rauhassa. Sen jälkeen suuntasimme Kentzouun, mutta en pystynyt olemaan rauhassa sielläkään. Kentzousta meidät tuotiin tänne Mbileen, kiitos paljon siitä (YK:n pakolaisjärjestölle). Plan on opettanut meille paljon uusia asioita täällä, kiitos paljon myös siitä. Nykyään pystyn nukkumaan hiukan, ennen en voinut. Kun ajattelen elämääni, en pysty nukkumaan. Olen kiitollinen kaikesta mitä hyväksemme on tehty täällä Mbilessä.

Alana.

Haastateltavilta on saatu lupa haastattelujen ja heidän kuviensa julkaisemiseen.