Pitkin maita ja mantuja

Viime viikolla mentiin otsikon mukaisesti pitkin maita ja mantuja, kun kiersin bakaprojektin kenttätyöntekijöiden Didierin ja Vitalin kanssa kaikki kahdeksan projektikoulua. Matkamme tarkoituksena oli jakaa koulutarvikkeita ja muuta koulunkäyntiin tarvittavaa bakalapsille lukuvuoden alkajaisiksi. Viikon aikana tuli jaettua muun muassa monta sataa reppua, paitaa ja vihkoa, aurinkolamppuja ja toimistotarvikkeita opettajille, bakan tekstikirjoja ja aakkostauluja, sekä papu- ja maapähkinäsäkkejä, suolaa, ruokaöljyä ja maustekuutioita kouluruokailun järjestämistä varten.

Oppilaat odottamassa etualalla olevien tavaroiden jakamista.

Retkueeseen kuului myös pieni kuorma-auto, johon kaikki jaettava tavara oltiin maanantaina lähtöaamuna summa mutikassa pinottu. Kuormurin kuski ei ollut taitanut tietää mihin ryhtyi kun otti keikkamme vastaan, sakeita sademetsiä halkovia mutaisia teitä pitkin rytyyttäminen sadekaudella kun on ihan omaa luokkaansa. Kuormuri-parka jäi jumiin pariinkin otteeseen ja matkan mittaan vakavoitunut kuski alkoi toisen päivän jälkeen vaatia suurempaa korvausta viikon keikasta.

Kuormuria kaivetaan ylös mudasta.

Tärkein tavoite kuitenkin saavutettiin; uudet pienet ekaluokkalaiset saivat yksitellen noutaa satukuvituksella varustetun punaisen tai sinisen repun kannettavakseen, onhan oma reppu mitä olennaisin osa alkavaa opintietä jotta voi tuntea itsensä oikeaksi koululaiseksi. Myös oppilaiden vanhemmat osoittivat kiinnostusta reppuja kohtaan, ne kun soveltuisivat oivallisesti hedelmien ja lehtien keräilyyn metsässä. Mukanamme oli jokaisessa koulussa kunkin alueen pormestari ja opetuksen valvonnasta vastaava virkamies, jotka painottivat vanhemmille että Planin jakamat tavarat olisivat pelkästään lapsia ja näiden tulevaisuuden rakentamista varten. Toistaiseksi bongasimmekin perjantai-illan paluumatkalla vasta yhden vaaleanpunaisen Ariel-repun, joka oli päässyt meitä leveällä hymyllä tervehtivän bakavanhemman kaulaan keräilyreissulle.

Pormestari jakamassa reppuja Missoumen koulussa.

 

Viikosta jäi käteen väsynyt mutta hyvä mieli, treenatut istuinlihakset ja kärpästen syömät raajat. Ylihuomenna on muuten tullut kuluneeksi tasan puoli vuotta siitä kun saavuimme Bertouaan ja aloitin työt Planilla. Rajapyykin ylittämisen kunniaksi saatamme suunnata viikonloppuna toiselle puolelle maata tutkimaan miltä Kamerun näyttää muualla kuin täällä idässä. Ennenkaikkea ajatuksissa on kuitenkin päästä kokemaan, miltä se meri taas tuntuikaan ja näyttikään...

Bakalapsia Bizamin koulun pihalla.