On viikonloppu eessä taas

Viikko on pulkassa ja ansaittu pejantaipullo korkattu. Pullo johon viittaan, on suolatuilla maapähkinöillä täytetty vanha viinapullo, joita kauppiaat myyvät katujen varsilla. Tyhjillä pulloilla on täällä monta elämää; niissä myydään ainakin pähkinöitä, kerosiinia, itsetehtyä mehua, pesuainetta ja bensaa. Virallista kierrätyssysteemiä ei ole, mutta lahjoitamme tyhjät lasi- ja muovipullot samassa korttelissa asuville mammoille, joiden käsissä pullot saavat uutta käyttöä. 

Vesimeloni oli niin raskas että nosti melkein keulan ilmaan.

Olen ollut viime viikot töissä keskiafrikkalaisille pakolaisille hätäapua toimittavalle tiimille. Yksi suuri urakka saatiin tällä viikolla valmiiksi, kun rahoitushakemukset lähetettiin YK:n pakolaisjärjestölle ja EU:lle. Rahoitusta haettiin muun muassa syntymätodistusten hankkimiseen leireillä syntyneille sekä niille lukuisille lapsille, jotka ovat kadottaneet todistuksensa kotimaastaan paettuaan. Ilman syntymätodistusta lapset jäävät koulujärjestelmän ulkopuolelle ja altistuvat todennäköisemmin lapsiavioliitoille ja aikaisille raskauksille. 

Vessatauko kenttämatkalla.

Lisäksi rahoitusta kaivataan etenkin aliravitsemuksen hoitoon, koulutuksen ja psykososiaalisen tuen järjestämiseen pakolaislapsille sekä elinkeinon harjoittamismahdollisuuksien tarjoamiseen nuorille. Yli puolet joulukuusta alkaen Kameruniin saapuneista keskiafrikkalaisista pakolaisista asuu leirien sijaan paikallisen väestön keskuudessa kylissä, joten apua tarvitaan laajoilla alueilla. Pakolaisia vastaanottavat kylät jakavat jo entuudestaan rajalliset resurssinsa - kuten terveydenhuoltopalvelut - uusien tulokkaiden kanssa, mikä kiristää kahden väestön välejä. Tähän mennessä Plan on vastannut kriisiin mm. pystyttämällä väliaikaisia koulurakennuksia, rakentamalla kaivoja sekä jakamalla ruoka- ja hygieniapaketteja.

Kyltti Suomen rahoittamassa Bakojen oikeudet- ja ihmisarvo -projektissa mukana olevassa kylässä.

Perjantaipullo.

Bakaprojektistakin on tällä kertaa kuulumisia, taannoin mainitsemani bakankielen lähtötasokoe järjestettiin aiemmin tässä kuussa Abong Mbangissa ja sen läpäisi kaikkiaan 11 opettajakandidaattia. Tavoitteena on että koko porukka jatkaisi elokuussa järjestettävään opettajakoulutukseen, jotta projektikouluissa olisi syyskuussa tarpeeksi miehitystä vastaanottamassa koulun aloittavat ja toiselle luokalle siirtyvät bakalapset. 

Ensi viikolla saatan päästä Mbilén pakolaisleirille Planin avustustyöntekijöiden mukaan, mikäli autossa on tilaa. Siitä lisää ensi kerralla jos reissu toteutuu. 

Logistiikkaa afrikkalaiseen tapaan

Kuten viime viikolla vähän lupailtiin, tänään äänessä Kalle:

Vapaaehtoistyöt Punaisella Ristillä eivät toteutuneetkaan, mutta tässä vaiheessa en olekaan enää niin yllättynyt siitä että asiat eivät täällä mene aina niin kuin Strömsössä. Paikallisen toimiston johtaja oli jo antanut minulle vihreää valoa että voisin aloittaa työt pakolaisleireille toimitettavien tarvikkeiden valvojana. Jäin odottelemaan yhtä allekirjoitusta Punaisen Ristin päämajasta joka sijaitsee pääkaupungissa Yaoundéssa. Kuukauden odottelun jälkeen päätin käydä koputtelemassa myös UNHCR:n, WFP:n, Unicef:in, sekä Care Internationalin ovia siinä toivossa että jostain paikasta irtoaisi töitä humanitaarisen logistiikan parissa. 

Rahat eivät aina oikein riitä julkisivun ylläpitoon.

Ennen matkalle lähtöä olin työskennellyt lähes kuusi vuotta logistiikka-alalla Suomessa ja tuumin että Afrikassa olisi hyvät mahdollisuudet löytää merkityksellisempää työtä ja vaihtaa hetkeksi humanitaariselle alalle. Kuinka kävikään Bertouassa, joka sijaitsee idässä lähellä pakolaisleirejä, sattui olemaan paljon eri kansalaisjärjestöjien logistiikka-keskuksia. Paikallisen hierarkian ja byrokratian takia vapaaehtoistöiden saaminen osoittautui kuitenkin yllättävän vaikeaksi ja olin jo menettämässä toivoni kunnes kävin viimeisessä paikassa, Première Urgence – Aide Médicale Internationale – nimisessä ranskalaisessa avustusjärjestössä (PU-AMI). Samalla koputuksella he ottivatkin minut työhaastatteluun ja ilmoittivat että työt alkaisivat seuraavalla viikolla. 

Tämän oven takaa löytyi töitä. Turvallisuustoimet eivät jää puolitiehen, keskellä kuvassa vartiointikoppi.

PU-AMI:ssa pääkieli on ranska, joten olen saanut oivan tilaisuuden harjoitella ruosteista ranskan kielen taitoani. Järjestön toiminta Kamerunissa on pääasiassa keskiafrikkalaisten pakolaisten avustamista rakentamalla vesipisteitä ja käymälöitä pakolaisleireihin, antamalla sanitaatio- ja hygieniakoulutusta, tukemalla elinkeinon harjoittamismahdollisuuksia (pääasiassa maanviljelyä) sekä ruoka-avun toimittamista pakolaisleireille. PU-AMIn päämaja sijaitsee Pariisissa ja täten suurin osa Kamerunissa johtotehtäviä suorittavista työntekijöistä ovat ranskalaisia. Tähän mennessä  olen huomannut  että on ihan mukava saada tehdä töitä myös länsimaalaisten kanssa, koska afrikkalaisessa työkulttuurissa sekä ajankäsitys että järjestelmällisyys eroaa jonkin verran suomalaisista tavoista.

Logistiikkatiimi työn touhussa. Vasemmalta oikealle: varastovastaava Emmanuel, esimieheni Gaël ja logistikko Sylvain.

Työnkuvani on olla ajoneuvovastaava eli englanniksi Fleet Manager. Jo ensimmäisenä päivänä minut laitettiin suunittelemaan seuraavan viikon ajojärjestelyt, ranskaksi. Kyseenalaisella kielitaidollani asiat tuntuivat alussa hieman hankalilta vaikka esimieheni puhuu myös englantia hienolla ranskan murteella. Hän on välillä myös erittäin kiireinen, niinkuin kaikki muutkin järjestön nimen mukaisesti Première Urgencilla ovat, joten joskus omat avunpyyntöni saavat odottaa. Työnkuvaani kuuluu ajojärjestelyn lisäksi vastuu autojen kunnossapidosta, huolto- sekä polttoainekulujen seuranta sekä autonkuljettajien viikottaisen ohjelman laatiminen. Kalustoon kuuluu viisi  maasturia: yksi Grand Tiger sekä kaksi Toyota Hilux ”double-cabin” lava-autoa ja pari Land Cruiser neliveto-maasturia. Nimenomaan double-cabin lava-auto on avustusjärjestöjen suosiossa täällä, koska kuuleman mukaan single-cabinilla varustetut autot ovat haluttua tavaraa maantieryöstäjien keskuudessa lähellä Keski-Afrikan rajaa. Syy tähän on tietenkin se, että silloin auton lavalle mahtuu paremmin ilmatorjuntakonekivääri. 

Vasemmalla double-cabinilla varustettu viimeisiä vetävä Grand Tiger, oikealla Land Cruiser.

Suurin osa kuljetuksista on henkilökuntakuljetuksia sekä pakolaisleireille että toiseen PU-AMI:n aluetoimistoon joka sijaitsee Meigangassa, noin 4,5 tunnin ajomatkan päässä Bertouasta. Kalusto rupeaa olemaan aika huonossa kunnossa johtuen kuoppaisista teistä ja muutama auto onkin jo antanut periksi. Uusia autoja ei ole ollut vielä varaa hankkia koska rahoittajat eivät mielellään rahoita ajoneuvojen hankintoja. Suurimmat rahoittajat kuten YK:n pakolaisjärjestö (UNHCR) sekä EU vaativat paljon paperitöitä ennen kun esimerkiksi auton ostoon saa rahoitusta. Melko useasti käy niin että henkilökunnalta tulee enemmän kuljetuspyyntöjä kuin mitä meiltä löytyy autoja. Silloin pitää turvautua vuokra-autoihin, jos sen hetkiset rahat riittävät. Tärkeintä olisi että henkilökunta saadaan kuljetettua tavalla millä hyvänsä projektialueille, jotta apu saadaan toimitettua pakolaisille. 

Monissa autoissa on antenni, joka takaa yhteydenpidon satelliittipuhelimien avulla keskellä ei mitään.

Viime viikolla tuli tarvetta myös isommalle kalustolle kun piti toimittaa 55 tonnia sementtiä käymälöiden ja vesipisteiden rakentamista varten kymmenen tuhatta pakolaista käsittävälle leirille Mborghopiin, joka sijaitsee Meigangan lähellä. Tämä 55 tonnia, 50 kilon säkeissä oleva sementti lastattiin kuorma-autoon käsivoimin. (Onneksi olen vain vapaaehtoinen ja lastaus tapahtui viikonloppuna jolloin minulla ei ollut työpäivää.) Itse kuljetus on myös haastava koska rekat jäävät usein kiinni Meigangan ja Mborghopin välisellä huonokuntoisella hiekkatiellä, joka juuri alkaneella sadekaudella on joiltain osin pelkkää mutavelliä.

Raskaan työpäivän jälkeen logistiikkatiimi päätti mennä parille kuuntelemaan paikallista bändiä. Osa ulkona olleista meni seuraavana aamuna lastaamaan sementtiä.

Autojen kulujen seuranta ei ole aina helppoa, rahaa kun näyttää toisinaan menevän tiliotteiden mukaan enemmän kun pitäisi ja kuititkin puuttuvat. Välillä on vaikea lähteä selvittelemään ranskan kielen taidollani lovia kukkarossa. Esimieheni onkin päättänyt että kuskit eivät saa enää omin päin käyttää järjestön luottokorttia. Minun tulee tätä nykyä mennä kuskien mukaan aina kun on huollon paikka. Asia ei mene kuitenkaan silloin välttämättä ollenkaan helpommaksi, koska nähdessään valkoihoisen korjaamolla, huoltomiehet ovat riemuissaan kun ajattelevat että voivat pyytää enemmän rahaa palvelusta. 

Etsimässä Grand Tigeriin "tirante de cremaier" nimistä osaa, jonka suomennosta en tiedä.

Tulevana viikonloppuna on aika pitää jäähyväisjuhlat Meigangassa Bertouan toimiston johtajalle, joka palaa takaisin Pariisiin kahden vuoden komennuksen jälkeen. Luvassa on myös jalkapallo-ottelu Bertouan ja Meigangan toimistojen henkilökunnan välillä. Oma puoleni on tietysti Bertouan tiimissä, saa nähdä onko menestys parempi kuin Kamerunin jalkapallojoukkueella. Lisää juttua työseikkailuista saattaa olla luvassa myöhemmin. À la prochaine!

Sylvain ja Henri matkalla autoon polttoainekulujen selvittelyn jälkeen.

Ihan pähkinöinä

Kalle pääsi viikonloppuna kauhan varteen kun suosikkiravintolamme - ja toisen kotimme - Resto 700:n hurmaava omistajapariskunta opetti meille yhden lempiruokamme eli maapähkinäkeiton valmistamisen. Projektista ei ole tällä kertaa kuulumisia, sillä meikäläinen on ollut pari viikkoa lainassa toiselle Planin tiimille joka avustaa Kameruniin saapuneita keskiafrikkalaisia pakolaisia. Pakolaisten määrä Kamerunin itä- ja pohjoisosissa kasvaa tuhansilla kuukausittain mutta avustusjärjestöt eivät ole pystyneet vastaamaan kasvavan avun tarpeeseen samassa tahdissa. Tiimi kaipasi ylimääräisiä käsiä etenkin varainhankinnassa avustamiseen ja viime aikoina onkin ollut aika haipakkaa. Blogissa tarjolla on tänään tyypillinen länsiafrikkalainen ruokalaji, jonka valmistaminen on niin simppeliä että mekin siinä onnistuimme. Keiton pyöräyttää käden käänteessä, kaikkine vaiheineen siihen pitäisi mennä korkeintaan parikymmentä minuuttia.

Ensin pähkinät torilta.



Tämän näköisiä pitäisi löytyä. Kuuleman mukaan mitä valkoisempi väri, sen tuoreempi pähkinä.

Maapähkinäkeitto kahdelle:

n. 5 dl tuoreita maapähkinöitä
4 keskikokoista tomaattia
1 pienehkö sipuli
1 keskikokoinen keltainen chili
4 maustekuutiota (vaikka Maggi cubes)
öljyä paistamiseen, rypsiöljy hyvä, oliiviöljy huono
noin ruokalusikallinen kanaliemijauhetta (chicken flavoured seasoning powder jos käännös ei mennyt nappiin)

Aloita viipaloimalla tomaatit ja silppuamalla sipuli pieniksi kuutioiksi. Tee chilin päähän noin sentin mittainen viilto.
 

Pähkinöitä paahdetaan ensin miedolla lämmöllä pannulla (ilman öljyä) noin 5 minuutin ajan puulastalla koko ajan käännellen ja välillä maistellen. Pähkinöiden paukkuminen ja värin pieni tummuminen on merkki siitä että ne alkavat olla valmiita, pähkinöiden liiallista paahtumista pitää varoa sillä se käy helposti ja silloin ne eivät ole enää parhaita keittoon, vaan pikemminkin maapähkinävoihin käytettäväksi. Paahdetut (vasemmalla) vs. paahtamattomat pähkinät:

Paahdetut pähkinät murskataan siihen sopivalla laitteella hiekan näköiseksi jauheeksi, joku vähän järeämpi tehosekoitin sopii varmaankin tarkoitukseen jos omasta keittiöstä ei löydy kuvan häkkyrää.

Keittämiseen sopii keskikokoinen kattila, jonka pohjalle lorautetaan alkajaisiksi vähän öljyä. Öljyn lämmettyä lisätään pieniksi kuutioiksi viipaloidut tomaatit ja kokonainen chili, josta tulee viillon ansiosta sopivasti makua keittoon mutta jota ei ole tarkoitus tarjoilla kenellekään. Tomaattien vetistyttyä vähän (n. parin minuutin jälkeen) lisätään murskatut pähkinät, sekoitetaan ja lisätään noin 7 desiä vettä, sen verran että keitto ohenee oman maun mukaan tarpeeksi.

Sekoitetaan mukaan maustekuutiot -ja jauhe, hämmennellään vielä hetki pohjaa myöten sekoittaen ja makua tarkistellen. Kun keitto on muutoin valmis, käännetään lämpö pois ja lisätään vasta lopuksi sipulit, jolloin niissä säilyy rapeus.

Valmiin keiton pitäisi näyttää kutakuinkin tältä:

Sitten ei muuta kuin riisiä tai leipää kylkeen ja Bon appétit! Sopii mainiosti myös liharuokien kaveriksi. Ensi viikolla ajattelin nakittaa Kallen kertomaan omista töistään, jotka liittyvät nekin keskiafrikkalaisten pakolaisten avustamiseen.