Työtä tarjolla bakaa puhuvalle opettajalle – tennistaidot plussaa

Kun koulut ovat kiinni, projektilla on haku päällä uusien opettajien rekrytoimiseksi pilottikouluihin. Ensimmäiset bakankielellä viime lukuvuoden opiskelleet ekaluokkalaiset siirtyvät syksyllä toiselle luokalle, joten bakaa puhuvia opettajia tarvitaan silloin tuplasti enemmän. Vähäinenkin bakankielen taito on koulutettujen opettajien ja sellaiseksi opiskelevien keskuudessa harvinaisuus. Koordinaattorimme Francois onkin kiertänyt opettajakouluissa pitkin itää esittelemässä projektia kohta valmistuville opettajille ja koittanut saada heidät vakuuttuneiksi siitä, että kokonaan uuden kielen opettelu on työllistymisen kannalta vaivan arvoista.

Yksi pilottikoulujen opettajista, Madame Mbonkauld ja bakan aakkoset.

Tähän mennessä jokaisesta opettajakoulusta on onneksi löytynyt ainakin muutama bakankielen opiskelusta kiinnostunut, joille järjestetään heinäkuun alussa lähtötasokoe. Testin läpäisseet otetaan mukaan projektin järjestämään koulutukseen, jonka jälkeen he voivat hakea töitä pilottikoulujen opettajina.

Täältä on lähdetty kiireellä lomille.

Viikonloppuna minä ja Kalle puolestaan saimme ranskankielistä tennisopetusta. Edellisen lauseen merkityksen ymmärtää vain, jos on saanut todistaa meidän pelaavan "tennistä" tai puhuvan "ranskaa". Puhumattakaan näiden kahden toiminnon suorittamisesta samanaikaisesti. Tähän on kuitenkin tultu, koska urheileminen Bertouassa oli meille pitkään dilemma. Harrastamismahdollisuuksia on vähän ja lenkkeilymme on kiinnittänyt suomalaiseen yksityisyyteen tottuneen mielestä liikaa huomiota. Efekti on ollut sama, kuin jos kaksi kamerunilaista juoksisi alkuillasta kotiseutuni Porin esikaupunkialueilla. Niinpä kun saimme tietoomme, että kaupungista löytyy tenniskenttä, emme epäröineet kohdata toisiamme verkon vastakkaisilta puolilta.

Francois esittelemässä ensimmäistä virallista bakankielistä oppikirjaa jollekin tärkeälle hepulle afrikkalaisen lapsen päivänä.

Pienen etsiskelyn jälkeen Bertouasta löytyi ihan kelvot tennismailat ja pari käytettyä palloa. Alkuhuuman laannuttua parin lyönnin jälkeen kenttää on kuitenkin tullut käytettyä enemmän sen ympäri juoksemiseen (=lenkkeilyyn)  kuin itse pelaamiseen. Asiaan tuli muutos viime viikolla, kun muutaman kerran pallotteluamme epäuskoisena vierestä seurannut paikallinen tenniksen opettaja lausui meille auttavalla englannilla artikuloiden "This-is-not-tennis". Mies ehdotti meille yhteisen treenisuunnitelman laatimista, ja koska tarjous ei ollut hinnalla pilattu (2000 CFA frangia eli n. 3 euroa / tunti), päätimme ottaa haasteen vastaan ja sovimme treffit lauantaille.

Päivän kohokohta on kuitenkin ruokailu, Kalle ja ystävänsä ndolé.

Miestä ei näkynyt lauantaina tenniskentällä, mikä oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Aloimme pallottelemaan keskenämme ja jonkun ajan jälkeen kentälle alkoi valumaan muitakin ihmisiä. Joinain päivinä olemme saaneet seuraksemme uteliaita katsojia, toisinaan joku koittaa rekrytoida itsensä pallojemme - niiden kahden - kerääjäksi tai esittäytyy pienessä hiprakassa "tennisammattilaiseksi" jonka avulla opimme lajin salat. Tässäkin kentälle saapuvassa porukassa oli yksi, jolla meidät nähdessään oli heti suunnitelma valmiina.Yritimme välttyä numerolta vetoamalla siihen että meillä oli jo valmentaja, hänelle oli vain tullut este tänään. "Ai kuka teitä opettaa?" Bertouassa meidän silmissämme kaikki tuntevat kaikki tai ainakin sanovat tuntevansa, jotta jokin syy kanssakäymiselle saataisiin aikaan. Nimen kuullessaan mies kertoikin välittömästi olevansa poissaolevan tennisvalmentajamme veli ja että hän opettaisi meitä tänään, koska veli on töissä eikä tulisi pääsemään paikalle. Tuttu tarina, mutta toisaalta mies vaikutti habitukseltaan ainakin lajin harrastajalta eikä meillä ollut mitään hävittävää, joten keskipäivän paahteen ja hutilyöntien uuvuttamina annoimme miehen ottaa tilanteen haltuun. Olimme muuten pitkään hämillämme siitä, miten kaikki tuntuvat olevan täällä sukua toisilleen, kunnes kuulimme että riittää että ollaan samasta kylästä kotoisin, jotta voidaan kutsua tuttua veljeksi tai siskoksi.

Iltapala takapihalla menee kevyesti lenkin edelle.

Tämän tennisveljen ohjaajan taidot osoittautuivat yllättävän hyviksi ja kemiamme toimivat siinä määrin, että sovimme puolestaan hänen kanssaan treffit seuraavalle aamulle. Ja sunnuntainahan pelattiin, puolitoista tuntia sovittua myöhemmin mutta pelattiin kuitenkin, ja melkein uskaltaisin sanoa että paikoin touhu alkoi etäisesti jo muistuttaa sitä mitä sen pitäisikin olla. Mies oli valitettavasti Bertouassa vain käymässä, joten tennisope on edelleen hakusessa. Ehkä tästä saadaan meille vielä sopiva urheilumuoto, ettei tarvitse varata koko penkkiriviä paluulennolle sitten kun se päivä koittaa.

Paluu arkeen

Bakankielisen opetuksen neljässä pilottikoulussa ja projektin neljässä kontrollikoulussa koottiin viime vuonna koulujen parannussuunnitelmat opetuksen laadun ja oppimisympäristön kehittämiseksi. Kyläkoulujen suurimpia ongelmia ovat olleet koulujen rajalliset resurssit niin koulutettujen ja motivoituneiden opettajien kuin riittävän kaluston suhteen sekä oppilaiden vanhempien heikko sitoutuminen lastensa koulunkäyntiin. Monista kouluista puuttuu kunnolliset vessat eikä juomakelpoista vettä ole saatavilla. Joissain luokissa yhden penkin jakaa kolme tai neljä oppijaa, mikä ei ainakaan edistä hämärässä luokkahuoneessa istuvan lapsijoukon keskittymistä opetukseen. 

Onneksi ulkona ei ole pimeä.

Koulujen parannussuunnitelmiin on kirjattu asioita, kuten tarve uusille penkeille, pöydille ja lampuille sekä luokkahuoneiden ja opettajien asuntojen rakentamiselle. Välimatkat koulun ja kylien välillä ovat pitkiä monille lapsille mutta myös opettajille, joiden työmatka voi olla jopa yli kymmenen kilometriä, eikä kaikilla ole varaa moottoripyörään. Julkista liikennettä ei syrjäseuduilla ole, joten matkat pitää taittaa jalkaisin. Jokaisen parannussuunnitelman kärkipäässä on myös vanhempien valistaminen koulutuksen tärkeydestä. Keskustelutilaisuuksia on järjestetty kaikissa kylissä jo ennen hankkeen aloittamista mutta säännöllistä ja jatkuvaa kanssakäymistä tarvitaan, yhteisön saaminen mukaan opetusprojektiin ei ole yhden yön homma. Yksi työtehtävistäni on miettiä, mistä suunnitelmien toteuttamiseen saataisiin rahaa.

Välituntipelejä.

  

Sain kokea kouluvessojen kehnouden henkilökohtaisesti toukokuun kouluvierailujen aikana, kun aamukahvi alkoi painaa rakkoa ja lähdin toiveikkaana kouluvessojen suuntaan. Vaikka monenlaisia vessoja on tullut nähtyä, oli tämä reikä lattiassa niin sakeanaan kärpäsistä ja väärin tähdätyistä jätteistä että päätin suosiolla valita käymälän takana olevan sademetsän, sitähän koulun ympärillä riitti. Kyykistyminen vehreän kasvuston ylle osoittautui kuitenkin virheeksi, sillä harmittomien näköisten lehtien joukosta yksi olikin varsin pistävää sorttia. Loppupäivän vietin armoton kuumotus kankussani, muina miehinä yhden ja taas seuraavan koululuokan edessä seisoskellen ja bakankielisten laulujen tahdissa taputtaen. Punainen väri ja nokkosen pistosta muistuttavat paukamat viipyivät ihon pinnassa toista viikkoa.

Pistoksissa oppitunnilla.

Mitä tulee jalkapalloon, Kamerunin kisataival oli kehno sekin ja päättyi eilen isäntämaa Brasiliaa vastaan pelattuun peliin. Vaikka jatkomahdollisuudet oltiin menetetty jo viime viikolla, hävittiin myös eilinen ottelu lukemin 1-4. Alakuloa on ollut ilmassa ja MM-kisoihin liittyvä jutustelu vaisua. Suurin häpeä ja pettymys tuntuu silti liittyvän joukkueen sisäiseen eripuraan, joka tuli kaikille julki viimeistään Kroatiaa vastaan hävityn pelin yhteydessä: ottelun loppupuolella kamerunilaiset pelaajat riitelivät avoimesti jo keskenäänkin. Mieleen muistuu suomalaisten oma hiihtoon liittyvä kansallistrauma, josta jaksetaan vielä yli kymmenen vuoden jälkeenkin tehtailla lööppejä ja elokuvia. Syntipukkeja etsitään yhä, ja kuten viime päivinä Kamerunissa, niitä löytyy niin lajin johtoportaasta kuin joukkueestakin. Lohdutinkin tänään työkaveriani kertomalla hänelle tarinan eräistä Lahden MM-kisoista. Eri laji, eri kansa, mutta samat tunteet.

Petollinen ulkovessa.

Tunnelmia afrikkalaisen lapsen päivästä

Eilen vietettiin kansainvälistä afrikkalaisen lapsen päivää. Päivän teemana oli tänä vuonna "ilmainen, pakollinen, laadukas ja lapsiystävällinen koulutus kaikille Afrikan lapsille". Plan järjesti juhlan kunniaksi Abong Mbangissa - kuuluu maan itäosan tärkeimpiin keskuksiin - tilaisuuden, jonka aamun ensimmäinen ohjelmanumero oli lasten marssi kaupungin keskustan halki.

Plan jakoi kolmelle sadalle marssiin osallistuneelle lapselle t-paidat, joiden selkämykseen oli painettu päivän teema "une éducation de qualité, gratuite, obligatoire et adaptée pour tous les enfants en Afrique".



Osa lapsista kantoi kulkueessa kylttejä, joihin he olivat kirjoittaneet vetoomuksia muun muassa väkivallattoman ja ilmaisen koulujärjestelmän puolesta.

Marssin jälkeen kokoonnuttiin kaupungin juhlapaikalle, jossa lapset esittivät lauluja ja tansseja. Kutsuvieraiden joukossa oli myös paikallisia korkeita virkamiehiä, joille Francois esitteli lasten ohjelmanumeroiden jälkeen bakankieliset oppikirjat. Bakojen oikeudet ja ihmisarvo -projekti saikin hyvää julkisuutta päivän aikana ja pääsi kansalliseen uutislähetykseen saakka.

Paljon odotetut jalkapallon MM-kisat starttasivat Kamerunin osalta viime perjantaina Meksikoa vastaan pelatulla ottelulla. Vastustajalle hävittiin harmillisesti lukemin 0-1 mutta se ei horjuttanut uskoa kotijoukkuetta kohtaan, jonka suoriutumista muistettiin kehua tappiosta huolimatta. Monelta jäi peli silti näkemättä koska lupauksista huolimatta sähköt olivat ottelun ajan koko seudulta poikki. Sähkökatko ei haitannut projektin työntekijöiltä, sillä istuimme koko päivän Planin järjestämässä koulutusta käsittelevässä työpajassa, joka oli lämmittelyä afrikkalaisen lapsen päivää varten. Työpaja venyi tuttuun tapaan hämärän tuloon saakka ja yli kello viiden, jolloin odotetun pelin oli määrä alkaa. Osa kuulijoista tosin karkasi välillä takaovesta naapuripihalla olevan pienen - ja itseään huomattavasti suuremmalla generaattorilla käyvän - teeveen ääreen, kun kiljahtelevan ja kohahtelevan väkijoukon kutsu kävi työpajan sanomaa voimakkaammaksi. Huomenna Kamerun kohtaa Brasilian viheriöllä Kroatian, veikkaan että jännitys kodeissa kohoaa lähes sietämättömäksi niin joukkueen kuin sähköjenkin puolesta.

Etsi kuvasta televisio.

Avainasioita

Viime viikolla juhlittiin lukuvuoden päättäjäisiä ja projektikoulujenkin oppilaille koitti viimeistään silloin kesäloma, joissain kouluissa varaslähtö lomaan oli otettu jo kansallispäivän tienoilla. Toimistolla koulujen päättyminen tarkoittaa sitä, että oppilaiden arvosanojen sekä kuukausikohtaisten oppilasmäärien pitäisi olla koko vuoden osalta selvillä –tytöt ja pojat sekä bakat ja muut lapset erikseen kirjattuina. Lukuja on näpytelty koneelle sähköisen tietokannan turviin sitä mukaa kun niitä on tänne Bertouaan asti kantautunut. 

Matka yhteen kyläkouluun vaihtui raivaustöiksi kun tielle oli kaatunut myrskyn seurauksena puu.

Matkasimme maanantain ja eilisen aikana neljään projektikouluun tarkoituksenamme kerätä tietoja baka-oppilaiden koulusuoriutumisesta ja perhetaustoista. Vierailuista ei yleensä pystytä sopimaan etukäteen, koska kyläläisillä ei ole kännyköitä eikä seuduilla ole pahemmin verkkoakaan. Niinpä ainoana vaihtoehtona on saapua paikalle ja toivoa löytävänsä periltä joitain vanhempia ja opettajia, jotka voisivat vastata kysymyksiimme. Koska koululaisten lomat alkoivat jo viime viikolla ja me olimme vierailumme kanssa erinäisistä käytännön syistä johtuen myöhään liikkeellä, olivat kaikki opettajat jo lähteneet pois kylistä loman ajaksi ja lukinneet koulut lähtiessään. Joitain vanhempia oli silti paikalla kylissä ja osan poimimme kyytiin tien varrelta kun metsästä suunnistettiin automme äänen suuntaan. Keskustelimme kouluruokailun toiminnasta ja koulujen läheisyyteen raivattujen peltojen istutusaikatauluista seuraavan lukuvuoden kouluruokatarjontaa silmällä pitäen. Selvisi että kolmessa vierailemassamme kylässä kouluruokailukokeilu oli saatu käyntiin kevään aikana ja vain yhdessä koulussa sen aloittaminen oli jäänyt ensi syksyyn. Laskin myös Planin jakamat istutus- ja keittiötarvikkeet niissä kylissä, joissa työkalut eivät olleet lukkojen takana luokkahuoneissa. 

Koulupelloilla kasvatetaan muun muassa maissia, kassavaa ja ruokabanaania.

Viime päiviin on mahtunut muutakin tohinaa kun Kalle huomasi lauantai-aamuna eurojensa puuttuvan makkarin kaapista. Tarkistettuani piiloni huomasin myös omien eurojeni kadonneen. Olin jo aikaisemmin ihmetellyt miten paikallinen valuuttani kuluu niin nopeasti, täällä päivittäisen elon kun ei pitäisi keventää kukkaroa kovin reippaaseen tahtiin. Emme olleet silti osanneet epäillä mitään koska murron merkkejä ei ollut näkynyt missään, kaikki ikkunamme on raudoitettu ja ulko-oviakin on kaksi tuplalukoilla. Eurojen katoaminen oli kuitenkin niin ilmiselvää ettei jäljelle jäänyt kuin yksi vaihtoehto, joku oli käynyt asunnossamme naapurissa asuvan vuokraemäntämme vara-avaimella. Vuokraemäntämme ollessa poissa vaihtoehtoja ei ollut kovin montaa ja kun Kallen kadonneet kuulokkeet tulivat vielä toisen epäilemämme henkilön - ja hyvän kaverimme - korvilla seuraavana päivänä vastaan, oli yhtälö ratkaistu. Pomoni otti asian onneksi heti päättäväisesti hoitaakseen ja istutti kaikki rivitalomme asukit sunnuntai-iltapäivänä olohuoneemme lattialle selvittämään asia kasvotusten. Poliisille menoa halusivat kaikki välttää, se kun ei ole täällä kaikista yksinkertaisin ja nopein tapa ratkaista ongelmia. Saimme sovittua asian "in african way" eli allekirjoitimme pitkäkyntisen kanssa muiden naapurien läsnäollessa sopimuksen, jossa hän lupaa palauttaa rahat sovittuun päivämäärään mennessä antamalla kuukausittain tietyn summan palkastaan meille, kaikki rahat kun oli ilmeisesti ehditty jo käyttää. Vuokraemäntämme taipui ottamaan päävastuun rahojen perimisestä koska oli vara-avainta huolimattomasti säilyttänyt. Kalle vaihtoi ulko-oviin uudet lukot ja avaimet pidämme tästä lähin itsellämme.

Tältä herralta ostamme usein kotiin viemisiksi papaijan tai ananaksen.

Jos orpo olo yllättää niin kotoisaksi olo tulee viimeistään Hesaria lukiessa. Eilisen lehdessä mielialaa nostattivat etenkin uutiset "Lääkkeiden teho laskee helteellä" ja "Baarit eivät saa jatkoaikaa jalkapallon MM-kisaotteluiden vuoksi". Ensimmäisessä uutisessa farmasialiitto oli huolissaan lääkkeiden tehosta kesähelteillä, jolloin huonelämpötila voi uutisen mukaan nousta yli suositusrajana pidetyn 25 asteen ellei apteekista löydy asianmukaista ilmastointia. Lisäksi uutinen muistaa vielä varoittaa että riski lääkkeen tehon hiipumisesta kertautuu, jos kuluttaja jatkaa lääkkeen säilyttämistä liian lämpimissä tai kosteissa olosuhteissa. Pitää varmasti paikkansa mutta voi veljet. Valtaosa vuodesta kotopuolessa kuluu kuitenkin reilusti alle 25 asteessa hytisten. Täkäläisissä apteekeissa sen sijaan on usein jopa vielä kuumempi kuin ulkona, koska sisätiloissa 30-40 asteinen ilma seisoo vailla ohuintakaan tuulen virettä. Kosteudesta ei tarvitse edes erikseen mainita.

Kalle lapioi takapihalle portaat.

Jälkimmäinen uutinen sai suupielet kohoamaan muistuttamalla suomalaisittain joskus vähän liian pitkälle viedystä lainsäädännöstä. Urheilubaarit eivät saa uutisen mukaan jatkoaikaa myöhäisten jalkapallon MM-kisanäytösten vuoksi, "elleivät ne järjestä samaan aikaan muuta, tasokkaaksi määriteltyä ohjelmaa". Jo baarien minuuttitarkka sulkemisaikataulu valomerkkeineen ja asiakkaita aggressiivisesti uloshäätävine portsareineen on vakavuudessaan oma hupaisa lukunsa, mutta kuka onkaan keksinyt määritellä millaista on "riittävän tasokas viihdeohjelma"? Uutinen kertoi yhden helsinkiläisen baarin saaneen hakemuksellaan luvan myydä alkoholia puoli kahden jälkeen myöhäisinä otteluiltoina, koska kyseinen baari on luvannut järjestää paikalle myös livebändejä ja trubaduureja täyttääkseen tasokkaan viihdeohjelman ehdot. Sanoisitpa kamerunilaiselle, että jalkapallo ei ole tasokasta viihdeohjelmaa – ja asettaisit trubaduurin korvan juureen pelin ajaksi...

Kallen lapioidessa seurailin työn edistymistä tästä.

Onni on oma mopo

Kallen haave toteutui toissa viikolla kun käytetty mopo sai bertoualaisen miehen varastossa käydyn väsytystaistelun – kutsutaan täällä kaupankäynniksi - päätteeksi suomalaisen omistajan. Miehellä oli varastossaan myynnissä myös sekalainen valikoima vanhoja kirjoja joten viihdykettä oli tarjolla hinnan putoamista odotellessa. Täkäläisittäin kaupanteko menee niin, että molempien osapuolien ilmaistua hintansa seistään vain hiljaa, joskus pitkiäkin aikoja, ja odotetaan että toinen antaa periksi. Tiukan tinkaamisen jälkeen Nanfangin hinta saatiin lopulta neuvoteltua 100 000 CFA-frangiin eli noin sataan viiteen kymmeneen euroon. Mopo ei ole ainakaan vielä maksanut itseään takaisin, sillä sen verran käytetty kaveri kyseessä olikin että sen ajokuntoon saamiseksi on käytetty jo ostohinnan verran rahaa. 

Onnellinen - ja kuuleman mukaan Bertouan ainoa valkoinen - mopon omistaja.

Ajolupa, mopokortti ja jokin muu kaksipyöräisen ajamiseen tarvittava paperi on kuin ihmeen kaupalla  onnistuttu hankkimaan paikallisilta viranomaisilta vajaassa kahdessa viikossa. Lahjonnalla on saattanut olla osuutensa prosessissa, mutta sitä voi vain arvuutella koska summat ja käytännöt vaihtelevat vähän neuvottelijasta riippuen. Joka tapauksessa ihme todellakin tapahtui tänään, kun sain mopotaksin metsästyksen sijaan – ovat aamulla tiukassa, koska kaikki kulkevat niillä töihin ja kouluun - matkustaa oman mopon tarakalla Planin toimistolle ja saapua vielä yhtenä kappaleena näytön taakse.

Mopo nukkuu turvallisuussyistä viereisessä makuuhuoneessa sillä pihallamme ei ole kunnollista aitaa. Ihailun määrästä päätellen viereisessä makuuhuoneessa nukkuu jostain muista syistä varmaan kohta eräs toinenkin.

MM-kisat ovat ehtineet jo olutpullojen etiketteihin.

Uusi perheenjäsenemme tulee Kiinasta, joka hallitsee yhdessä Intian kanssa paikallisia mopomarkkinoita. Sama taitaa päteä Kamerunissa muutenkin ja Afrikassa yleisemminkin. Kiinasta tulevat myös ainakin tuulettimet, paremmat bussit ja aurinkokennot sekä suuri osa elektroniikasta, työkaluista, vaatteista ja kaikesta muusta tilpehööristä. 

Eilen illalla meidän oli tarkoitus katsoa lajien kuningasta ja kamerunilaisten kiistatonta intohimoa, jalkapalloa, mutta sähköjen oltua koko illan poissa Saksaa vastaan pelattu matsi jäi kuuloaistin varaan. Saimme nimittäin tyytyä arvailemaan pelin kulkua jonkun onnekkaan generaattorin omistajan pihalta kuuluvien huutojen perusteella. Huhu tosin kiertää, että hallitus hankkisi jalkapallon MM-kisojen alkamiseen mennessä kaikkialle ylimääräisiä generaattoreita varmistaakseen etteivät sähköt katkea pelien aikana. Jos niin kävisi, Kamerunia saattaisi uhata yleislakko. 

Kiistellyn Lom Pangar padon rakentamisen luvataan tuovan lähivuosina alueelle säännöllisemmät sähköt.