Vieraita, hamekankaita ja monenmoisia katastrofeja

Perjantaina Bertouaan saatiin odotettu vieras, kun alkuperäiskieliin erikoistunut opetuksen asiantuntija ja konsultti Carol Benson saapui tänne Yhdysvalloista seuraaviksi kahdeksi viikoksi. Carolin vierailun tarkoituksena on tarjota projektille teknistä apua bakankielisen opetuksen toteuttamisessa neljässä pilottikoulussa. Carol vieraili Bertouassa myös viime vuoden huhtikuussa, jolloin opetusprojekti ja –materiaalit olivat vielä suunnitteluvaiheessa. Tämän kertaisen visiitin aikana käydään läpi käytännön toteutuksessa ilmenneitä ongelmia ja kehitetään opetusta edelleen yhteistyössä opettajien ja oppilaiden kanssa. Suunnitelmana on, että käymme Carolin vierailun aikana kaikissa pilottikouluissa, joissa Carol tapaa oppilaita ja pitää koulutuksia opettajille opetuksen laadun kehittämiseksi. Suurin epäkohta on ollut bakankieltä äidinkielenään puhuvien opettajien puuttuminen. Kukaan pilottikoulujen opettajista ei ole alkuperältään baka eikä täten myöskään puhu bakaa äidinkielenään. Opettajan ja oppilaiden välisen ymmärryksen ja oppimisen edellytyksenä on kuitenkin riittävä yhteinen kieli- ja kulttuuripohja. Siksi opettajien tulisi kehittää bakankielen taitoaan jatkuvasti sekä perehtyä bakojen kulttuuriin ja elämäntapaan. Pitkäaikaisempana tavoitteena on että bakojen kouluissa myös opettajat olisivat bakoja.

Erään bakaperheen luona ensivisiitillä. Kirjoitan vierailusta myöhemmin lisää.

Lupasin edellisessä kirjoituksessa kertoa Planin taannoin järjestämästä katastrofien ehkäisyyn valmentavasta työpajasta. Kuten kaikissa täkäläsisissä tilaisuuksissa aina toimiston sisäisistä kokouksista suurempiin tapahtumiin, tilaisuudessa edettiin tiukan protokollan mukaisesti ja osanottajien välinen hierarkia ei jäänyt ulkopuolisellekaan epäselväksi. Myös pukukoodi oli helppo muistaa, eli “parhaat päälle” kun tavataan oman työpaikan ulkopuolista väkeä. Olin onnekseni ottanut jo Suomesta mukaani Ghanasta ostetun mekon, joka vastoin muita tällä mantereella hankkimiani mekkoja käyttäytyy päälläni kuin normaali vaate eikä kuin lepattava kummituslakana. Päädyin yhtenä päivänä ruokaostosten lomassa pahaa-aavistamattomasti seuraamaan erään jo hieman ikääntyneemmän naisen herttaista kutsuhuutoa hametaivasta ulkoapäin muistuttavaan paikkaan. Ompelimoa pyörittäneet äiti ja tytär alkoivat innokkaasti sovittamaan erilaisia mekkoja ylleni ja nyökkäilivät hyväksyvästi jokaisen kohdalla. Paikassa ei ollut peiliä enkä uskaltanut tehdä ostopäätöstä sokkona, joten hälytin Kallen (täkäläisittäin nykyään Kélé) paikalle kätevästi vasta hankkimani paikallisen kännykkäliittymän avulla. Kallen ensimmäinen ja ainoa reaktio jokaista päälläni ollutta tekstiiliä kohtaan oli kiertelemätön kommentti: ”Näytät ihan kummitukselta.”  Äiti ja tytär olivat istuvuudesta kiihkeästi päinvastaista mieltä: “Sen kuuluukin olla reilun kokoinen ja ilmava, muuten vaatteessa tulee liian kuuma!” Koitin toimia näiden kolmen makutuomarin välisenä ranskankielen tulkkina samaan aikaan kun hikoilin sovituksessa ja manasin lankeamistani liikkeen edessä riippuneisiin värikkäisiin kankaisiin ja kykenemättömyyttäni kieltäytyä mistään jos puhuttelija oli ystävällinen. Sain todeta saman kuin niin monesti ennenkin: mekot näyttävät hyviltä vain henkarilla ja katukuvassa paikallisten naisten päällä.  Tytär suostui ottamaan yhden mekon sivuista himpun verran sisään ja se kassissani poistuimme ompelimosta määrittelemättömän pituisen tuskallisen ajan jälkeen. 

Tämä lupauksen mukaisesti ilmava mekko on silti osoittautunut jo ihan käypäksi toimistovaatteeksi. Esimieheni François, joka ei ole katsonut niin hyväksyvällä silmällä t-paita – caprit –yhdistelmääni (välipuolustautuminen: valkoisessa paidassa on sentään Planin logo ja työpisteeseeni nähden lähin tuuletin on toisessa huoneessa) huudahti  silmin nähden ilahtuneesti “But Elina, now you look like real African!” sinä aamuna, jolloin olin kuumuudesta huolimatta alistunut verhoutumaan tähän pitkään ja vahvaan hamekankaaseen. Hyväksyvää kommenttia tuli niin monelta taholta, etten ole kehdannut töihin enää mekkoon pukeutumatta mennäkään. Työpajaan puin silti sen Ghanasta ostetun, jossa kehtaan juuri ja juuri liikkua ihmisten ilmoilla mutta jossa niin ikään tulee näillä leveysasteilla tuskallisen kuuma.

 

Francoi'aan kotona päivällisellä.

Takaisin hameista itse työpajaan, jossa sain toimittaa jo tutuksi tullutta kirjurin virkaa, kotoisasti kuin Suomessa edellisessä työharjoittelupaikassani. Tilaisuus alkoi Planin maajohtajan tervetuliaissanoilla, jota seurasi Bertouan kuvernöörin tervetuliaissanat ja vielä Planin Bertouan paikallistoimiston johtajan tervetuliaissanat. Niiden jälkeen olikin jo kahvitauon paikka, sillä tilaisuus oli odotetusti alkanut reilun tovin myöhässä. Tällä kertaa syynä oli aamulla kaupunkia ja sen lähialueita piiskannut rankkasade, jonka seurauksena matkan teko tapahtumapaikalle hidastui monen osalta – hieman nolosti myös meidän järjestäjien. Kahvitauot etenevat täällä nekin protokollan mukaisesti. Kun arvovaltaisimmat vieraat ovat syöneet ja kahvinsa juoneet ja päättävät nousta, tulee myos muiden ruokailijoiden nousta seisomaan ja poistua salista saattueen mukana hierarkian mukaisessa järjestyksessä, oli kahvi kesken tai ei. 

Kahvitauon jalkeen kerrattiin aluksi yhdessä kaikki olemassa olevat maalle tyypilliset uhkatekijät ja määriteltiin, mihin kaikkeen katastrofilla voidaan viitata. Alueen arvovaltaisten henkilöiden ja virkamiesten lisäksi osanottajien joukossa oli myös paikallisten kansalaisjärjestöjen edustajia, jotkut olivat saapuneet kauempaakin. Katastrofi voi olla esimerkiksi nopeasti leviävä tautiepidemia kuten kolera, tai luonnonkatastrofi kuten maanjäristys. Mahdollisia katastrofeja listattiin ilmenevän erityisesti Kamerunin pohjois- ja itäosissa. Viime aikoina Keski-Afrikasta Kamerunin itäosiin yhä lukuisimpina saapuvat pakolaiset mainittiin useampaan otteeseen lisääntyneenä turvallisuusriskinä. Planilla on tällä hetkellä mittava keskiafrikkalaisten pakolaisten avustusprojekti meneillään. 

Bertouan torilta.

Sekä itä- että pohjoisemmille osille tyypillisiä luonnonkatastrofeja ovat vuoden ajasta riippuen esimerkiksi kuivuus, maastopalot, rajut myrskyt, suuret hyönteisparvet (esim. satojen kannalta tuhoisia) ja tulivuoren purkautuminen. Kaikki edellä mainitut ovat uhka erityisesti katastrofialueen väestön ruokaturvalle. Mahdollisia katastrofin mittasuhteisiin yltäviä tauteja listattiin olevan ainakin kolera, polio, malaria sekä unitauti. Listaamisen jalkeen jakauduttiin katastrofi-kohtaisiin ryhmiin, joissa pohdittiin, miten kyseiseen katastrofiin voi parhaiten valmistautua ja millä toimin sen voi pyrkiä ehkäisemaan. Toistaiseksi edellä mainituista katastrofeista tutuksi ovat tulleet vasta hyönteisparvet. Kyseessä ei todennäköisesti kamerunilaisen mielestä ole katastrofi, mutta aina sateen jälkeen makuuhuoneeseemme pyrkii ikkunan raoista ja ovien alta sankoin joukoin suuria lentomuurahaisia muistuttavia siivekkäitä, jotka lentävät päämäärättömästi ympäriinsä kunnes tiputtavat siipensä ja päätyvät ryömimään lattialla. En ole varma, tapahtuuko siipien tiputtaminen luonnostaan vai onko permetriinillä suojatulla hyönteisverkollamme osuutta asiaan. Verkko on osoittautunut jo kohtalokkaaksi useimmille sen kanssa läheisempään kontaktiiin joutuneille öttiäisille.

Palaan ensi viikon jälkeen kyläterveisten kera ja Carolin oppien ansiosta toivottavasti taas himpun verran projektista viisaampana.

(Kuvat eivät oikein liity kirjoituksen aiheisiin mutta kuvaavat menneen viikon tunnelmia.)

Kallella on vedenpuhdistusprojekti menossa.