Logistiikkaa afrikkalaiseen tapaan

Kuten viime viikolla vähän lupailtiin, tänään äänessä Kalle:

Vapaaehtoistyöt Punaisella Ristillä eivät toteutuneetkaan, mutta tässä vaiheessa en olekaan enää niin yllättynyt siitä että asiat eivät täällä mene aina niin kuin Strömsössä. Paikallisen toimiston johtaja oli jo antanut minulle vihreää valoa että voisin aloittaa työt pakolaisleireille toimitettavien tarvikkeiden valvojana. Jäin odottelemaan yhtä allekirjoitusta Punaisen Ristin päämajasta joka sijaitsee pääkaupungissa Yaoundéssa. Kuukauden odottelun jälkeen päätin käydä koputtelemassa myös UNHCR:n, WFP:n, Unicef:in, sekä Care Internationalin ovia siinä toivossa että jostain paikasta irtoaisi töitä humanitaarisen logistiikan parissa. 

Rahat eivät aina oikein riitä julkisivun ylläpitoon.

Ennen matkalle lähtöä olin työskennellyt lähes kuusi vuotta logistiikka-alalla Suomessa ja tuumin että Afrikassa olisi hyvät mahdollisuudet löytää merkityksellisempää työtä ja vaihtaa hetkeksi humanitaariselle alalle. Kuinka kävikään Bertouassa, joka sijaitsee idässä lähellä pakolaisleirejä, sattui olemaan paljon eri kansalaisjärjestöjien logistiikka-keskuksia. Paikallisen hierarkian ja byrokratian takia vapaaehtoistöiden saaminen osoittautui kuitenkin yllättävän vaikeaksi ja olin jo menettämässä toivoni kunnes kävin viimeisessä paikassa, Première Urgence – Aide Médicale Internationale – nimisessä ranskalaisessa avustusjärjestössä (PU-AMI). Samalla koputuksella he ottivatkin minut työhaastatteluun ja ilmoittivat että työt alkaisivat seuraavalla viikolla. 

Tämän oven takaa löytyi töitä. Turvallisuustoimet eivät jää puolitiehen, keskellä kuvassa vartiointikoppi.

PU-AMI:ssa pääkieli on ranska, joten olen saanut oivan tilaisuuden harjoitella ruosteista ranskan kielen taitoani. Järjestön toiminta Kamerunissa on pääasiassa keskiafrikkalaisten pakolaisten avustamista rakentamalla vesipisteitä ja käymälöitä pakolaisleireihin, antamalla sanitaatio- ja hygieniakoulutusta, tukemalla elinkeinon harjoittamismahdollisuuksia (pääasiassa maanviljelyä) sekä ruoka-avun toimittamista pakolaisleireille. PU-AMIn päämaja sijaitsee Pariisissa ja täten suurin osa Kamerunissa johtotehtäviä suorittavista työntekijöistä ovat ranskalaisia. Tähän mennessä  olen huomannut  että on ihan mukava saada tehdä töitä myös länsimaalaisten kanssa, koska afrikkalaisessa työkulttuurissa sekä ajankäsitys että järjestelmällisyys eroaa jonkin verran suomalaisista tavoista.

Logistiikkatiimi työn touhussa. Vasemmalta oikealle: varastovastaava Emmanuel, esimieheni Gaël ja logistikko Sylvain.

Työnkuvani on olla ajoneuvovastaava eli englanniksi Fleet Manager. Jo ensimmäisenä päivänä minut laitettiin suunittelemaan seuraavan viikon ajojärjestelyt, ranskaksi. Kyseenalaisella kielitaidollani asiat tuntuivat alussa hieman hankalilta vaikka esimieheni puhuu myös englantia hienolla ranskan murteella. Hän on välillä myös erittäin kiireinen, niinkuin kaikki muutkin järjestön nimen mukaisesti Première Urgencilla ovat, joten joskus omat avunpyyntöni saavat odottaa. Työnkuvaani kuuluu ajojärjestelyn lisäksi vastuu autojen kunnossapidosta, huolto- sekä polttoainekulujen seuranta sekä autonkuljettajien viikottaisen ohjelman laatiminen. Kalustoon kuuluu viisi  maasturia: yksi Grand Tiger sekä kaksi Toyota Hilux ”double-cabin” lava-autoa ja pari Land Cruiser neliveto-maasturia. Nimenomaan double-cabin lava-auto on avustusjärjestöjen suosiossa täällä, koska kuuleman mukaan single-cabinilla varustetut autot ovat haluttua tavaraa maantieryöstäjien keskuudessa lähellä Keski-Afrikan rajaa. Syy tähän on tietenkin se, että silloin auton lavalle mahtuu paremmin ilmatorjuntakonekivääri. 

Vasemmalla double-cabinilla varustettu viimeisiä vetävä Grand Tiger, oikealla Land Cruiser.

Suurin osa kuljetuksista on henkilökuntakuljetuksia sekä pakolaisleireille että toiseen PU-AMI:n aluetoimistoon joka sijaitsee Meigangassa, noin 4,5 tunnin ajomatkan päässä Bertouasta. Kalusto rupeaa olemaan aika huonossa kunnossa johtuen kuoppaisista teistä ja muutama auto onkin jo antanut periksi. Uusia autoja ei ole ollut vielä varaa hankkia koska rahoittajat eivät mielellään rahoita ajoneuvojen hankintoja. Suurimmat rahoittajat kuten YK:n pakolaisjärjestö (UNHCR) sekä EU vaativat paljon paperitöitä ennen kun esimerkiksi auton ostoon saa rahoitusta. Melko useasti käy niin että henkilökunnalta tulee enemmän kuljetuspyyntöjä kuin mitä meiltä löytyy autoja. Silloin pitää turvautua vuokra-autoihin, jos sen hetkiset rahat riittävät. Tärkeintä olisi että henkilökunta saadaan kuljetettua tavalla millä hyvänsä projektialueille, jotta apu saadaan toimitettua pakolaisille. 

Monissa autoissa on antenni, joka takaa yhteydenpidon satelliittipuhelimien avulla keskellä ei mitään.

Viime viikolla tuli tarvetta myös isommalle kalustolle kun piti toimittaa 55 tonnia sementtiä käymälöiden ja vesipisteiden rakentamista varten kymmenen tuhatta pakolaista käsittävälle leirille Mborghopiin, joka sijaitsee Meigangan lähellä. Tämä 55 tonnia, 50 kilon säkeissä oleva sementti lastattiin kuorma-autoon käsivoimin. (Onneksi olen vain vapaaehtoinen ja lastaus tapahtui viikonloppuna jolloin minulla ei ollut työpäivää.) Itse kuljetus on myös haastava koska rekat jäävät usein kiinni Meigangan ja Mborghopin välisellä huonokuntoisella hiekkatiellä, joka juuri alkaneella sadekaudella on joiltain osin pelkkää mutavelliä.

Raskaan työpäivän jälkeen logistiikkatiimi päätti mennä parille kuuntelemaan paikallista bändiä. Osa ulkona olleista meni seuraavana aamuna lastaamaan sementtiä.

Autojen kulujen seuranta ei ole aina helppoa, rahaa kun näyttää toisinaan menevän tiliotteiden mukaan enemmän kun pitäisi ja kuititkin puuttuvat. Välillä on vaikea lähteä selvittelemään ranskan kielen taidollani lovia kukkarossa. Esimieheni onkin päättänyt että kuskit eivät saa enää omin päin käyttää järjestön luottokorttia. Minun tulee tätä nykyä mennä kuskien mukaan aina kun on huollon paikka. Asia ei mene kuitenkaan silloin välttämättä ollenkaan helpommaksi, koska nähdessään valkoihoisen korjaamolla, huoltomiehet ovat riemuissaan kun ajattelevat että voivat pyytää enemmän rahaa palvelusta. 

Etsimässä Grand Tigeriin "tirante de cremaier" nimistä osaa, jonka suomennosta en tiedä.

Tulevana viikonloppuna on aika pitää jäähyväisjuhlat Meigangassa Bertouan toimiston johtajalle, joka palaa takaisin Pariisiin kahden vuoden komennuksen jälkeen. Luvassa on myös jalkapallo-ottelu Bertouan ja Meigangan toimistojen henkilökunnan välillä. Oma puoleni on tietysti Bertouan tiimissä, saa nähdä onko menestys parempi kuin Kamerunin jalkapallojoukkueella. Lisää juttua työseikkailuista saattaa olla luvassa myöhemmin. À la prochaine!

Sylvain ja Henri matkalla autoon polttoainekulujen selvittelyn jälkeen.