Lomaterveiset kamerunilaiseen tapaan

Edellisistä kuulumisista on vierähtänyt tovi, täällä ollaan nimittäin oltu sillä kauan odotetulla lomamatkalla! Kamerunissa lomalta palatessa päällimmäisenä mielessä on kaksi asiaa: ranta ja miliisit. Koska jälkimmäistä ei saa kuvata, postauksen kuvitus keskittyy ensin mainittuun. Suuntasimme maan länsirannikolle ja katsastettua tuli Kamerunin kuulut rantakohteet Limbe ja Kribi sekä maan suurin kaupunki ja taloudellinen keskus Douala. Sadekausi vähän varjosti rantalomailuamme mutta toimintaa reissusta ei silti puuttunut. Opimme pari uutta ja ilmeisen tärkeää seikkaa Kamerunissa matkustamisesta: älä käytä vihreitä reisitaskuhousuja suurissa kaupungeissa äläkä lähde kotoa ilman rokotuskorttia.

Kalle sadepäivän rantapuuhissa.

Ensimmäisenä lomapäivänämme Doualassa olimme kuin maalaiset suurkaupungissa. Puoli vuotta pienessä Bertouassa vietettyämme neljän miljoonan ihmisen roskat ja kaaos tuntui vyöryvän kohti joka suunnasta. Ruokakaupassa käynti oli oma elämyksensä, voi hannu ja kerttu sitä valikoimaa... suklaata, juustoa, mysliä - kaikkea mistä olemme voineet vain unelmoida kuluneiden kuukausien aikana! Jonkin aikaa sokerihumalassa kaupunkiviidakossa poukkoiltuamme meidät pysäytti silmin nähden raivostunut miliisi, joka suu vaahdossa huutaen osoitti Kallen housuja. ”Military! Boko Haram!”. Karjujalla ja hänen työparillaan oli punaiset baretit ja kunnioitettavan kokoiset konekiväärit, mistä osasimme jo arvata olevamme lirissä. Miehille eivät kelvanneet selitykset siitä, että Kallen housut olivat ihan tavalliset Suomesta ostetut reisitaskuhousut ja että meillä ei ollut kytköksiä Boko Haramiin. Miliisit vaativat Kallea riisumaan housut samantien ja siinä vaiheessa tulikin jo kiire keksiä puhetta tehokkaampia ratkaisuja. Tarjouduimme kipaisemaan viereisessä kaupassa ostamassa Kallelle uudet housut jotka hän vaihtaisi välittömästi. Siihen suostuttiin mutta vain minä saisin mennä, Kalle jäisi. Kyselin lennosta oikeaa kokoa ja painelin kauppaan juoksujalkaa.

Tässä kohtaa on hyvä muistella kaunista auringonlaskua Kribillä.

Housujen vaihtaminen ei tietenkään riittänyt, vaan ollessaan sivukujalla saarroksissa miliisien kanssa Kalle oli joutunut antamaan myös rahallisen lahjuksen päästäkseen menemään. Kanssakäynti miliisien kanssa ei jäänyt tähän yhteen kertaan mutta saimme onneksi levätä muutaman päivän Limbessä ennen seuraavaa kohtaamista. Limbe on Mt Kamerunin kupeessa sijaitseva noin sadantuhannen asukkaan rantakaupunki. Rantojen hieno hiekka on muodostunut vuoresta peräisin olevasta laavasta ja on siksi tumman ruskeaa. Sadekausi näkyi kaupungissa hiljaisina ravintoloina ja hotelleina, joista suurin osa vaikutti jo parhaat päivänsä nähneiltä. Turistisesonkina kaupunki todennäköisesti herää uuteen uskoon, onhan se tiettävästi edelleen yksi Kamerunin suosituimmista lomakohteista.

Limben kaakaon värisiltä rannoilta, vesi oli tähän aikaan jo niin korkealla ettei hiekkaa paljoa näy.

Limbessä oleskelun kohokohta oli vierailu sympaattisessa Limbe Wildlife –keskuksessa, jonne on päätynyt sekalainen joukko laittoman metsästyksen - niin kutsuttu ”bushmeat trade”- seurauksena orvoiksi jääneitä apinoita ja gorilloja. Muun muassa apinan liha on haluttua tavaraa Kamerunissa ja sitä myydään laittomasti teiden varsilla ja joissain ravintoloissa. Tavallisesti orvoiksi jäätyään poikaset menehtyvät luonnossa mutta keskus antaa niille uuden mahdollisuuden. Kun eläimet ovat voimistuneet ja pärjäävät taas omillaan, ne pyritään palauttamaan takaisin luontoon.

Olisiko ollut paviaanien nurkkauksesta.

Limben jälkeen suuntasimme Kamerunin toiseen suosittuun lomakohteeseen, Kribin rannoille. Pilvipeite ei rakoillut paljoa täälläkään mutta hiekkarannalla käyskentely ja meren ihailu ei onneksi katso ilmaa. Toisin kuin Limbessä, Kribillä rannat ovat karkeaa vaaleaa hiekkaa. Sekä matkalla Kribille että palatessa takaisin Bertouaan kohtasimme jo tutun ammattikunnan edustajia. Miliisien tarkastuspisteitä tulee teiden varsilla vastaan vähän väliä ja julkisia kulkuvälineitä pysäytetään niillä ahkerasti. Punabarettinen miliisi viheltää ensin pilliinsä ja käskee sitten kaikki matkustajat ulos bussista. Henkilökortit syynätään tarkkaan ja koitetaan keksiä huomauttamisen aiheita. Valkoisten matkustajien ongelmaksi muodostui tällä kertaa rokotuskortit, jotka olimme tietysti jättäneet kotiin, mutta joita miliisi vaati nyt näytille. Tätä(kään) logiikkaa en ymmärtänyt, emmehän pääsisi edes maahan ilman rokotuskortteja ja passeissa on viisumit ja leimat kunnossa. Kun kortteja ei löytynyt niin pääsimme taas "päällikon" (eli porukan vanhimman ja tukevimman punabaretin) puheille jonka rooliin kuuluu kertoa että meidät viedään seuraavaksi lähimmälle poliisiasemalle tai maahanmuuttovirastoon. Ellei tietysti meiltä sattuisi löytymään ”tuliaisia”, silloin asia saattaa olla neuvoteltavissa.

Tällä mentiin Limbeen.

Onneksi olimme jo saaneet harjoitella Doualassa vastaavaa tilannetta koska mitta kyseisten korruptoituneiden herrojen suhteen oli jo niin täysi ettemme antaneet tällä kertaa periksi. Bussi uhkasi jo jättää meidät ja kuljettajakin kehoitti lahjomaan. Kun totesin toiminnan olevan hävytöntä ottaen huomioon vielä että olemme työskennelleet heidän maansa hyväksi korvauksetta puoli vuotta, uppiniskaisuus palkittiin ja meidän annettiin jatkaa matkaa. Samanlainen episodi toistui taas kotimatkalla Bertouaan mutta vastaavan väsytystaistelun avulla vältyimme joutumasta miliisien kaljojen maksumiehiksi.

Kribin rannalta, taustalla näkyy Lobén vesiputoukset.

Nyt olemme taas kotona ja sorvin ääressä, Bertouaan palaaminen tuntui yllättävän kotoisalta vaikka sitä etukäteen vähän karsastettiinkin. Täällä saa ainakin liikkua rauhassa ja kaikki arjen asiointi tuntuu niin helpolta. Paluuhurmos ehti jo vähän laantua eilen kun yritimme tehdä illalla ruokaa ja sähköä tuli niin heikosti ettemme saaneet edes vettä kiehumaan. Kaapissa on onneksi korppuja aina näitä tilanteita varten ja kylmästä suihkusta saa sellaisen shokin ettei ruokaa enää muistakaan. No, oli meillä sentään Kribiltä ostettu juusto paluuta pehmentämässä. Planin Global Awards –kilpailusta - josta kirjoitin taannoin täällä- on muuten tullut viimein uutisia, bakaprojekti on edennyt omassa kilpailukategoriassaan finaalikolmikkoon! Jännitys tiivistyy kenet raati kruunaa kohta voittajaksi.