Juhlan aiheita

Projektissa saavutettiin viime viikolla merkittävä erävoitto kun Kamerunin opetuslautakunta hyväksyi bakankieliset ensimmäisen luokan oppikirjat käytettäviksi virallisesti alakouluopetuksessa. Täten bakankieli hyväksyttiin Kamerunin peruskoulujärjestelmän virallisten opetuskielien joukkoon, mikä on suuri edistysaskel alkuperäiskansan oikeuksien toteutumisessa. Meneillään olevan ensimmäisen lukuvuoden aikana projektikouluissa on käytetty bakankielisistä oppikirjoista luonnosversioita, joista voidaan opetuslautakunnan hyväksynnän seurauksena painaa nyt viralliset kopiot. Uudet oppikirjat päästään ottamaan käyttöön seuraavan lukuvuoden alussa syyskuussa.

Edessä istuvalla oppilaalla on edessään bakankielinen oppikirja, taaimmaisella Planin jakamat bakan aakkoset.

Kamerunin lippu.

Viikolle osui muitakin juhlan aiheita, kun Kamerun juhli kansallispäiväänsä tiistaina. Kolmiväriset liput nostettiin salkoihin ja baarit olivat täynnä juhlatuulella olevia ihmisiä, jotka olivat korkanneet oluen jos toisenkin. Kansallispäivällä muistetaan päivää vuonna 1972, jolloin Kamerun  luopui liittovaltiojärjestelmästä kun silloinen presidentti Ahmadou Ahidjo yhdisti Kamerunin ranskankielisen ja englanninkielisen osan ja julisti maan yhdistyneeksi tasavallaksi. Liittovaltiohistoriansa vuoksi Kamerunilla ei ole vain yhtä itsenäisyyspäivää. Ranskaan kuulunut osa Kamerunia saavutti itsenäisyyden isäntämaastaan 1. tammikuuta vuonna 1960 ja brittien vallan alla ollut Kamerun itsenäistyi seuraavana vuonna lokakuun ensimmäisenä päivänä. 

 

Kamerunin kartta Payon koulun seinällä.

Ennen ranskalaisten ja brittien saapumista Kamerun oli vuodesta 1884 vuoteen 1916 Saksan siirtomaa. Asemansa horjumista maan sisällä eri heimopäällikoiden ja kauppiaiden välisten valtapyrkimysten vuoksi pelänneet Doualan ja Bamileken päälliköt olivat allekirjoittaneet saksalaisten kanssa sopimuksen, jossa luopuivat suvereniteetistaan saadakseen vastapalvelukseksi saksalaisilta kauppaetuja. Sopimuksen seurauksena lukuisia kansoja ja kulttuurialueita yhdistettiin ja Kamerun poliittisena kokonaisuutena syntyi. Kamerun pitää yhä tänä päivänä sisällään yli 275 erilaista etnistä ja kielellistä ryhmää. Saksalaisten laajentumispyrkimykset Afrikassa tyssäsivät ensimmäisen maailmansodan tappioon ja pian oli voittajien vuoro saada jalkansa tämän vehreän maan kamaralle. Pääosin afrikkalaisista sotilaista koostuneet joukot ajoivat saksalaiset pakosalle vuonna 1916 ja vuonna 1919 Kansainliiton mandaatti jakoi maan brittien ja ranskalaisten hallinnollisiin alueisiin. Britit saivat Nigerian vastaiselta rajalta kaistaleen joka käsitti noin 20 prosenttia maan pinta-alasta ja ranskalaiset loput 80 prosenttia. 

Biyan aatteita yhden koulun johtajan toimistossa.

Ahidjon jälkeen vuonna 1982 vallan kahvaan tarttuikin jo silloinen pääministeri ja nykyinen presidentti Paul Biya eikä ote ole sittemmin herpaantunut. Tänä vuonna 81 vuotta täyttänyt Biya on tasapainoillut valtaistuimellaan 32 vuotta. Valtaan astuessaan Biya myös vaihtoi maan nimen Kamerunin tasavallaksi. Sitkeällä hallinnalla on ollut hyvät ja huonot puolensa. Biya on muun muassa rankattu maailman 20 pahimman diktaattorin joukkoon mutta on toisaalta pysynyt melko maltillisena moniin muihin afrikkalaisiin hallitsijoihin verrattuna. Afrikkalaisin standardein Kamerun on poliittisesti suhteellisen vakaa maa ja sillä on toimivat suhteet naapuriensa ja länsivaltojen kanssa. Korruptio rehottaa kuitenkin kaikilla hallinnon tasoilla ja Kamerun on luokiteltu toistuvasti maailman korruptoituneimpien maiden joukkoon. Kamerun ei ole imartelevassa valossa myöskään lehdistön vapauden suhteen ja laajalevikkisin sanomalehti Cameroun Tribune on valtio-omisteinen. Paul Biyan kuviin törmää vähän kaikkialla. Vastustajat loistavat poissaolollaan.  

Valtiolla on leijonan osuutensa  myös tärkeimmistä teollisuudenaloista ja yrityksistä. Huoli maan ympäristöstä on viime vuosina kasvanut, koska arvioiden mukaan jopa 80 prosenttia Kamerunin metsistä -joissa monet alkuperäiskansat kuten bakat asuvat- on allokoitu hakkuille. Naapurivaltioihin verrattuna Kamerunin metsäsektori toimii kuitenkin jokseenkin kestävällä tavalla sillä hakkuita säännellään ja metsäyritykset ovat velvollisia pitämään huolta käyttämistään teistä ja istuttamaan uusia puita hakattujen tilalle. Yritysten maksamasta vuosittaisesta verosta 10 prosenttia suunnataan alueen paikalliselle väestölle. Se ei ole paljon mutta todennäköisesti enemmän kuin esimerkiksi Kongossa tai Keski-Afrikan tasavallassa, joissa sademetsiä hakataan yhtä lailla mutta valvontamekanismit puuttuvat. Korruptio mahdollistaa silti laittomat hakkuut myös Kamerunissa sekä paikallisten kunnallispäälliköiden vastaanottaman metsäveron käytön muihin tarkoituksiin kuin paikalliseen kehitykseen. 

Puita kuljettavat rekat ajavat niin että tiet pöllyävät, vaivautumatta hidastamaan kyläkoulujen kohdalla.