Työtä tarjolla bakaa puhuvalle opettajalle – tennistaidot plussaa

Kun koulut ovat kiinni, projektilla on haku päällä uusien opettajien rekrytoimiseksi pilottikouluihin. Ensimmäiset bakankielellä viime lukuvuoden opiskelleet ekaluokkalaiset siirtyvät syksyllä toiselle luokalle, joten bakaa puhuvia opettajia tarvitaan silloin tuplasti enemmän. Vähäinenkin bakankielen taito on koulutettujen opettajien ja sellaiseksi opiskelevien keskuudessa harvinaisuus. Koordinaattorimme Francois onkin kiertänyt opettajakouluissa pitkin itää esittelemässä projektia kohta valmistuville opettajille ja koittanut saada heidät vakuuttuneiksi siitä, että kokonaan uuden kielen opettelu on työllistymisen kannalta vaivan arvoista.

Yksi pilottikoulujen opettajista, Madame Mbonkauld ja bakan aakkoset.

Tähän mennessä jokaisesta opettajakoulusta on onneksi löytynyt ainakin muutama bakankielen opiskelusta kiinnostunut, joille järjestetään heinäkuun alussa lähtötasokoe. Testin läpäisseet otetaan mukaan projektin järjestämään koulutukseen, jonka jälkeen he voivat hakea töitä pilottikoulujen opettajina.

Täältä on lähdetty kiireellä lomille.

Viikonloppuna minä ja Kalle puolestaan saimme ranskankielistä tennisopetusta. Edellisen lauseen merkityksen ymmärtää vain, jos on saanut todistaa meidän pelaavan "tennistä" tai puhuvan "ranskaa". Puhumattakaan näiden kahden toiminnon suorittamisesta samanaikaisesti. Tähän on kuitenkin tultu, koska urheileminen Bertouassa oli meille pitkään dilemma. Harrastamismahdollisuuksia on vähän ja lenkkeilymme on kiinnittänyt suomalaiseen yksityisyyteen tottuneen mielestä liikaa huomiota. Efekti on ollut sama, kuin jos kaksi kamerunilaista juoksisi alkuillasta kotiseutuni Porin esikaupunkialueilla. Niinpä kun saimme tietoomme, että kaupungista löytyy tenniskenttä, emme epäröineet kohdata toisiamme verkon vastakkaisilta puolilta.

Francois esittelemässä ensimmäistä virallista bakankielistä oppikirjaa jollekin tärkeälle hepulle afrikkalaisen lapsen päivänä.

Pienen etsiskelyn jälkeen Bertouasta löytyi ihan kelvot tennismailat ja pari käytettyä palloa. Alkuhuuman laannuttua parin lyönnin jälkeen kenttää on kuitenkin tullut käytettyä enemmän sen ympäri juoksemiseen (=lenkkeilyyn)  kuin itse pelaamiseen. Asiaan tuli muutos viime viikolla, kun muutaman kerran pallotteluamme epäuskoisena vierestä seurannut paikallinen tenniksen opettaja lausui meille auttavalla englannilla artikuloiden "This-is-not-tennis". Mies ehdotti meille yhteisen treenisuunnitelman laatimista, ja koska tarjous ei ollut hinnalla pilattu (2000 CFA frangia eli n. 3 euroa / tunti), päätimme ottaa haasteen vastaan ja sovimme treffit lauantaille.

Päivän kohokohta on kuitenkin ruokailu, Kalle ja ystävänsä ndolé.

Miestä ei näkynyt lauantaina tenniskentällä, mikä oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Aloimme pallottelemaan keskenämme ja jonkun ajan jälkeen kentälle alkoi valumaan muitakin ihmisiä. Joinain päivinä olemme saaneet seuraksemme uteliaita katsojia, toisinaan joku koittaa rekrytoida itsensä pallojemme - niiden kahden - kerääjäksi tai esittäytyy pienessä hiprakassa "tennisammattilaiseksi" jonka avulla opimme lajin salat. Tässäkin kentälle saapuvassa porukassa oli yksi, jolla meidät nähdessään oli heti suunnitelma valmiina.Yritimme välttyä numerolta vetoamalla siihen että meillä oli jo valmentaja, hänelle oli vain tullut este tänään. "Ai kuka teitä opettaa?" Bertouassa meidän silmissämme kaikki tuntevat kaikki tai ainakin sanovat tuntevansa, jotta jokin syy kanssakäymiselle saataisiin aikaan. Nimen kuullessaan mies kertoikin välittömästi olevansa poissaolevan tennisvalmentajamme veli ja että hän opettaisi meitä tänään, koska veli on töissä eikä tulisi pääsemään paikalle. Tuttu tarina, mutta toisaalta mies vaikutti habitukseltaan ainakin lajin harrastajalta eikä meillä ollut mitään hävittävää, joten keskipäivän paahteen ja hutilyöntien uuvuttamina annoimme miehen ottaa tilanteen haltuun. Olimme muuten pitkään hämillämme siitä, miten kaikki tuntuvat olevan täällä sukua toisilleen, kunnes kuulimme että riittää että ollaan samasta kylästä kotoisin, jotta voidaan kutsua tuttua veljeksi tai siskoksi.

Iltapala takapihalla menee kevyesti lenkin edelle.

Tämän tennisveljen ohjaajan taidot osoittautuivat yllättävän hyviksi ja kemiamme toimivat siinä määrin, että sovimme puolestaan hänen kanssaan treffit seuraavalle aamulle. Ja sunnuntainahan pelattiin, puolitoista tuntia sovittua myöhemmin mutta pelattiin kuitenkin, ja melkein uskaltaisin sanoa että paikoin touhu alkoi etäisesti jo muistuttaa sitä mitä sen pitäisikin olla. Mies oli valitettavasti Bertouassa vain käymässä, joten tennisope on edelleen hakusessa. Ehkä tästä saadaan meille vielä sopiva urheilumuoto, ettei tarvitse varata koko penkkiriviä paluulennolle sitten kun se päivä koittaa.